Uudelleen ja uudelleen kerta toisensa jälkeen...

Voiko ihminen oikeasti olla niin hölmö, ettei vielä kymmenien yritysten ja repsahdusten jälkeen ole oppinut mitään. Olen elämässäni laihduttanut varmasti kohta sata kertaa ja onnistunut jopa pudottamaan painoani. Koitettu on niin painonvartijat, nutriletit, karppaus, gfg ja superdieetti, kuin kitukuuritkin. Ja voin sanoa, että niistä kaikki on jopa toimineet, niin kauan kuin niitä on noudattanut. Olen päässyt tavoitepainoonikin jo monen monta kertaa. Mutta se, missä astun ansaan on dieetin loppuminen. Saatan päästä tavoitteeseen, mutta sen jälkeen painon pitäminen ei olekaan enää kovin helppoa. Kohtuus kaikessa ei toimi minulla. Olen joko ilman sokeria tai sokerikoukussa. Yksi suklaapala, keksi tai pulla saattaa suistaa junan raiteiltaan, niin että vedän kaksin käsin herkkuja taas seuraavan viikon, kaksi tai kolme. Sitten taas maanantaina ryhdistäydyn, pudotan viikkojen aikana kertyneet kilot ja voin hyvin, kunnes saan käsiini taas jotain hyvää...

Millä katkaista tälläinen kierre ja elää ilman jatkuvaa, laihis-mättö-laihis-mättö-ruljanssia? Miksi on niin vaikea olla kohtuudessa ja syödä jäätelö hellepäivänä (eikä kahta litraa suoraan purkista) tai kakkupala syntymäpäiväjuhlissa (eikä koko loppukakkua illalla vieraiden lähdettyä). Miksi ei voi käydä pizzalla, ilman että sen jälkeen syö jälkiruuan ja hakee vielä kotiin jotain "pientä" hyvää. Aina se menee siihen, että no syön nyt vielä yhden jäätelön, suklaalevyn ja lakupatukan, kun huomenna ei sitten taas enää saa mitään hyvää?! Niin siksi pitää "vielä tämän yhden kerran" syödä kaikkea, kun kohta ei enää saa "koskaan". Eihän tämä tälläinen ole normaalin ihmisen elämää. Normaali ihminen kait syö silloin, kun on nälkä ja vähän sitä, mitä milloinkin sattuu olemaan ja mieli tekemään. Nauttii herkuista, kun on kylässä tai on joku muu sopiva herkkuhetki. Ei mieti asiaa sen kummemmin, voi hyvin ja nauttii elämästä sekä syömisestä silla normaalisti? Eikö? Siihen, kun joskus pääsisi...

Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että haluaisin pudottaa sellaiset kahdeksan-kymmenen kiloa vielä painoa. (Tässäkin ajattelen alitajuisesti niin, että kun oisin reilusti alle normipainon ylärajan, jossa nyt keikun, niin "olisi vara vähän painon heitellä", "voisi sitten välillä syödä herkkujakin"... Ihan kuin se tavoitteeseen pääseminen tarkoittaisi sitä, että sen jälkeen osaisin olla sokerin kanssa. Samanlainen addikti olisin silloinkin. Onneksi kyllä; pystyn katkaisemaan putken yleensä viimeistään siinä kuukauden parin jälkeen. Ei ole ainakaan vielä jäänyt tämä herkuttelu päälle vuosiksi. Mutta olen minä silti elämässäni ollut tosi lihavakin. Parhaimmillani pudotin painoa lähes 30 kiloa, vain tullakseni heti sen perään raskaaksi ja lihotakseni samat 30 kiloa. Uusi pudotus ja sitä seurasi taas muutaman vuoden päästä uusi raskaus samoine kiloineen. Eli jojoilija oikein pahimmasta päästä. Mutta josko sitä joskus vielä oppisi...

Näiden tämän hetkisten kilojen pudotukseen aion koittaa tämän hetken suosikkia 17 päivän dieettiä. Sen neljää erilaista vaihetta noudattaen voisi koittaa opetella sitä loppuelämän ruokailua. Siinä, kun kuitenkin ylläpitovaiheessa sallitaan pienet viikonloppuherkuttelut. Jospa ne opettaisivat sitten sitä kohtuutta. Mutta siis huomenna (maanantaina!) alkaa dieetti taas kerran uusiksi.

Mitat sentteineen ja kiloineen sekä valokuvat täytyy ottaa huomisaamuna, jotta näkee edistymisensä. Liikuntaa olisi tarkoitus saada lisättyä runsaasti, se kun on ollut tässä lähes nollassa viimeisen kuukauden ajan. Spinningissä, pumpissa, kahvakuulassa ja tanssitunneilla ois hyvä ehtiä käymään. Arkiliikuntaakin voisi lisätä pyöräilyn ja kävelyn muodossa. Mulla on pari personal trainer-kertaakin kortilla, jotka voisi käyttää saliohjelman tekemiseen, että vois siellä kanssa välillä käydä.

Saas nähdä, miten tässä käy ja oppiiko sitä jotakin seuraavien viikkojen aikana. Josko sitä joka laihiksesta oppisi edes pienenpienen jutun, niin ehkä sitä joskus osaisi vielä elää ihmisiksi ;)